Kaapon Aikaa

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Uusi riimu

Ostin eilen Horzesta uuden riimun talutukseen, Eskadron control riimun.
"Eskadron riimu jossa ketjunaru on integroitu pysyvästi riimuun. Loistava apuväline kun tarvitset parempaa kontrollia esim. taluttaessa tai lastatessa. Riimua voidaan käyttää kolmella eri tavalla; ilman ketjun vaikutusta, vain ketjun vaikutus ilman kiristymistä ja tehokkainen vaikutus jolloin ketju myös kiristyy turvan ympärillä. Näin voit helposti säätää riimun vaikuttavuutta aina tilanteen mukaan tai vaikka poistaa paineen kokonaan."

Täytyy sanoa että riimu oli hintansa veroinen ostos. Kaapo oli koko kävelylenkin ajan hallinnassa, eikä yrittänyt turhaan hötkyillä. Oli suorastaan ilo kävellä sen kanssa. Kävely Hipsun perässäkin onnistui ilman mitään ryntäilyjä tai muita tunteenpurkauksia. Mulle itselleni tuli tunne, että hallitsen varsan. Jäi niin voittajan fiilis :) Tästä on hyvä jatkaa koulutusta, kun on hyvät välineet. Tänä päivänä saa kyllä vaikka mitä apuvälineitä ns. ongelmahevosten käsittelyyn. Kaapohan ei ole mikään ongelmahevonen, vaan nuori oripoika, mikä hakee niitä rajojaan ihmisen kanssa. Sen vuoksi on hyvä olla asianmukaiset välineet, niin ei tule mitään turhia "yhteydenottoja" negatiivisesti ajatellen, eikä tule sitä ongelmahevosta. Niinkun aikaisemmin sanoin, raippaa en halua tässä vaiheessa ottaa vielä käyttöön, koska se ei tule olemaan meillä mikään rangaistusväline, vaan koulutusväline.

Kaapo, malli oppilas <3

Onnellinen hevosen "hoitaja" :)

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ensimmäiset lastaustreenit

Tänään pidettiin laatuaan ensimmäinen lastaus harjoitus Kaapolle. Hipsu on siinäkin Kaapoa kokeneempi, sehän tuotiin trailerilla Söderbertaan. Hipsu se vasta etevä olikin, seisoi traikussa yksin ja irrallaan, koska se oli Hipsun ensimmäinen reissu, ja olisi ollut aika riski sitoa kiinni, joten katsottiin että turvallisinta kuljettaa vapaana.

Tämän päivänen treeni meni mielestäni suht hyvin, mitä nyt se meneminen kentälle oli aika haasteellista. Anna-Veera talutti Kaapon kentälle tavallisella riimulla ja tennarit jalassa... no, arvaahan että siinä muutama "kovasana" tuli omistajan suusta, kun kengät luisti ja riimukin oli liian hepponen oripojan alulle. Kaapo on aika "mielenkiintoinen" tapaus taluttaa.
Minä rohkaisin eilen illalla itseni, ja lähdin Tiinan ja Hipsun kanssa Kaapoa taluttamaan tallin ympäri. Ennen lähtöä ruokittiin pojat, ettei vaan nälkä tulisi keskenkaiken, ja antanut hyvän syyn kiukutella mamille. Ennen lähtöä katsoin sykemittarista sykkeen, 87 näytti leposyke .. hiukan niinku jänskätti. Laitoin Kaapolle naruriimun, josta tulee hyvä paine ja pysyy ns. hanskassa paremmin.
Tiinan kanssa sovittiin, että me mennään edellä, olikin jo ihan pimeää. Ulkona oli aika jännää, heti ulos mentäessä tulikin Raisa Opparin kanssa vastaan, ja toisella puolella oli monta pyöröpaalia heinää. Selvisimme tästä kohtaamisesta hyvin, jatkettiin vaan matkaa. Kaapo oli ihan pro koko reissun, mitään hölmöyksiä ei yrittänyt, mitä nyt vähän edellä yritti kulkea. Piti mun muutaman kerran komentaa, kun meinas että hänen kuuluu mennä niinku edellä, oli välillä päänmitan verran edellä, sitähän ei hevonen saa tehdä, että yrittää niinkuin johtaa. Raippaa en ottanut mukaan, koska siihen en halua turvautua, mielestäni se on heikkouden merkki ihmiselle, jos hevosta raipattaa. Liinalla ryntäisiin läpsäsin, on se parempi kuin raippa. Raippa tulee kuvaan sitten kun alkaa toisenlainen koulutus, ja Kaapo on vanhempi. Kaapo on nyt vasta 8,5 kk vanha, eikä se välttämättä ymmärrä mitä se ei saa tai saa tehdä, se on kuin pieni lapsi,mikä ei vielä tiedä miten pitää olla.
Eiliseltä lenkiltä tullessamme, riimun otin pois ja laskin varsan karsinaan, syke oli vielä 97, voin vaan kuvitella , kuinka ylös se nousi. Mä oon vähän tämmönen jännittäjä-tyyppi, aina ollut.

Tässä muutama kuva tämän päiväisestä treenistä :)

Ensin tietenkin piti hyvin tarkkaan tutkia ja haistella mihin ollaan menossa ..

Jotenkin välillä tuli niin Rodelia mieleen ... :)

Kaapo niin pro ! <3 <3

Trailerissa on etupurkumahdollisuus

Lastauksen jälkeen otettiin pienen irtiotot kentällä

Oon tosi tyytyväinen tähän päivään, meillä on niin järkevä pikku hepan alku, seuraavat lastaustreenit yritetään pitää mahdollisimman pian uudetaan. Tarkoitus olisi myös mennä Karlvikin tallille maneesiin juoksemaan, kun lumi on sulanut.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

" Puhtaus puoli ruokaa "

Eletään jo maaliskuun alkua, kevättä odotellen, ja toivoen, ettei siitä tule mikään märkä ja loskanen. Hevosten tarhat menevät tosi nopeesti huonoon kuntoon, vaikka niissä olisi vain kaksi varsaa. Tarhan siisteyttä pidetään yllä aina mahdollisuuksien mukaan, korjaten paskakasat pois, ja silloinhan niitä apulaisia piisaa :)
Tässä alku viikosta menin kottareilla tarhaan, aikomus täyttää ne pikku poikien jätöksillä, näin kauniisti sanottuna. On se vaan kumma juttu, heti kun sinne tarhaan menee, ihan vaan vaikka huvikseen, niin Kaapo se ainakin sieltä tulee moikkaamaan. No, nyt sitten menin kottikärryjen kanssa keräämään kasoja pois, niin johan se juokseminen alkoi. Hipsun ei tarvinnut kuin kävellä Kaapoa kohti, niin Kaapo lähtee täyttä laukkaa karkuun, ja kottikärryt ohitetaan hipoen, vaikka kuinka yritin ne parkkeeraa sille, ettei niiten välistä mahdu, mutta kyllä se pikku ponivarsa vaan meni, minun kauhukseni. Ja menihän se kottari kerran nurinkin, kun vierestä pitää juosta. Onneksi en ollut kerennyt laittaa paljoakaan paskaa sinne, niin ei tullut suurta vahinkoa, tällä kertaa... Lotan ahkiota oon lainannut, se on hieman turvallisempi, ja siihen mahtuu enemmän :D

" Apulaiset " tarkastamassa työn tulosta :) 29.2.2016

lauantai 27. helmikuuta 2016

Hipsu ja Kaapo

Hipsu ja Kaapo tapasivat ensimmäisen kerran 30.12.2015, kun molemmat pojat vieroitettiin emoistaan. Hipsu tuli muutaman kilometrin päästä meidän tallille Söderbertaan. Ensimmäistä kertaa oli trailerin kyydissä, ja vielä yksin. Todella reipas ja järkevä nuori hevosen alku. Pieni ventti oli päässä, mutta muuten ehjä oripoika saatiin turvallisesti perille, olihan kuskina taitava Lotta. Hipsu on Tiinan "silmäterä", koska sen elämä oli päättyä jo pienenä varsana. Siitä selvittyään Hipsu on ollut kovassa koulussa emätamman ja "hoitotädin" valvonnassa. Sen vuoksi Hipsu onkin niin kiltti ja sosiaalinen, vähän niinku vastakohta meidän Kaapolle.
Kaapo vietti huolettoman lapsuuden emänsä kanssa, joka ei paljon piitannu siitä, mitä sen jälkeläinen hommaili.
Pikku pojat ovat oppineet toisiltaan paljon, ennenkaikkea "yhteisöllisyyttä" ( heh, keksinpä hienon sanan ;) ), tarkoittaen, että yhdessä pidetään yhtä, jes !

Oli ne vaan niin sulosia ensimmäisinä päivinä, kun toistensa mahan alta etsivät sitä elämän eliksiiriä, maitobaaria. Mutta, eihän sieltä mitään semmoista löytynyt, ainakin kaksi viikkoa kurkkivat vuoroin toistensa mahan alle, ennenkuin uskoivat, ettei sielä mitään ole. Vähän surullista, vai mitä? On se hellyytävää nähdä, miten kaksi ns. orpoa varsaa turvautuvat toisiinsa. Varsinkin samaan aikaan ja samasta heinäkasasta syödään, se on sitä turvallisuuden tuntua puolin toisin.
No, nyt ovat kumminkin jo sen verran isoja poikia, etteivät enään kaipaa emojaan.
Hipsu on kolme viikkoa Kaapoa vanhempi, jonkin verran korkeampi säkänen, koska on Fwb, eli Suomessa syntynyt puoliverinen.

Tiinan kanssa puuhastellaan poikien kanssa paljon, usein olemme yhtaikaa tallilla, kuulisittepa vaan miten me jutellaan pikku pojille, niin teillä olisi naurussa pitämistä. Ne on ihan kuin meidän pikku lapsia, siihen malliin me niille höpötellään. Mitä nyt välillä varsinkin minä joudun hieman korottaa ääntä Kaapolle, koska Kaapo on vähän kuriton.
Pureminen on jäänyt, mutta kun pitää olla aina ensimmäinen, siis ennen minua, joka paikassa. Sen pieneen päähän pitää nyt opettaa tapoja, että ihminen on AINA ennen sitä. Kyllä se kuuntelee, kun sille muutaman kerran konahtaa oikein kunnolla :D
Raipan käyttöä en hyväksy, ja muutenkin turha lyöminen ei ole hyväksi varsan koulutuksessa, eikä ketään muutakaan saa lyödä, koska hyvin nopeasti ne oppii pelkäämään tiettyjä liikkeitä ihmisessä.

Tarkoitus on opettaa Kaapoa positiivisen vahvistamisen ja negatiivisen vahvistamisen kautta. Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa esim kun hevonen tekee oikein jonkun asian, niin se palkataan, ja taas negatiivinen vahvistaminen on esim paineen tuottaminen hevoselle, esim käyttäen semmoista riimua taluttaessa, mihin saa paineen (naruriimu). En tiedä, ymmärsittekö mitä ajoin takaa.
Naksutusta olen treenannut Kaapolla jo kauan, se on hyvin taitava siinä, ja tietää mitä pitää tehdä, että hänet palkataan. Kaapo on suorastaan liikuttavan innokas "oppilas".
Kaapon emällä, Rodelialla käytin targettina kärpäslätkää. Aina kun Rodelia kosketti sitä, naksautin ja palkkasin, ja sen oppimisessa ei mennyt kauaa, hämmästyin oikein, miten nopeasti hevonen oppii. Ja hevonen oppii negatiiviset asiat vielä nopeammin, kuin positiiviset. Kaikki heppaihmiset sen tietää.

25.2.2016 kuvaaja Karoliina Hulkko

torstai 25. helmikuuta 2016

Tänään oltiin Anna-Veeran ja Kaapon kanssa ensimmäistä kertaa kävelyllä metsätiellä. Olihan se vähän jännittävää, kun ei ollut mamia enään turvana, ja kaverikin odotteli tallissa. Meidän pieni metsäretki meni yllättävän hyvin, voisin sanoa että täydellisesti :D
Kaapo pysyi liinan päässä koko reissun, ja rohkeasti meni eteenpäin, Anna-Veera turvana. Kerran säikähti, kun koira tuli metsästä tielle, kukapa semmoista ei säikähtäisi, kun tuli ihan "puskasta" :) kyllä siinä isompikin heppa olis reagoinut.
Kiersimme vielä tallin ympäri, no, se olikin jo tutumpaa aluetta oripojalle. Siinä sitten piti vähän kokeilla omistajan kärsivällisyyttä :D

Kaapo täyttää tänään jo 8 kk, on säkäkorkeudeltaan 129 cm, lautasmitta 130 cm, vain 1 cm takakorkea. Itse en osaa ennustaa kuinka korkea Kaaposta tulee, sen emä oli 144 cm, ja isä 167,5 cm. Olemme tyytyväisiä jos meidän nappulasta tulee 150 cm, kaikki sen yli on plussaa :)